Mietteitä sadonkorjuusta

Koska sato on (muutamaa kukkaa ja lehtikaaleja vaille) korjattu ja peltotyöt on saatu päätökseen sekä pihamaa siistitty työvälineistä talvea varten, päätin juhlistaa tilannetta kirjoittamalla pienen sepustuksen tähän jo keväällä unohtuneeseen blogiin ja korkkaamalla pullon lapin lemmenjuomaa (ikkunalaudalla vedessä käyneiden mustikoiden mehua, NAM!).

Reppu on pakattu ja huomenna meikä suuntaa viikoks metsään viettämään inkkarielämää ja opiskelemaan nahanparkitsemista yms. Elämä on aika hyvää.

Oon saanut paljon satoa, vaikken tiedäkään mihin verrata ja jossainvaiheessa tarkka kirjanpito sadosta unohtui, kun olin niin innoissani ensimmäisistä syötävistä porkkanoista, punajuurista ja kesäkurpitsoista. Nyt tähän on jo tottunut ja kaupan kurkku ei maistu oikeen miltään. Oma kasvattamassa ruoassa on kyllä jotain ihan erityistä tunnetta jota en osaa sanoiksi kuvata. Mutta hän tietänee, joka on sitä itse kokeillut.

Tai. Se on se tunne kun taivas tanssii otavan alla ja minä tanssin taivaan alla. Täydessä ykseydessä luonnon kanssa. Revontulille laulan. Vapaus.

Oma ruoka tuntuu vapaudelta. Se on puhdasta ja se antaa takaisin sen energian, minkä minä olen sille antanut. Se on ympyrä joka on suljettu. (melkein, komposti wc, puuttuu vielä…)
Vapaus, taas tuntuu kehon jokaisessa solussa voimautumisen tunteena. Riippumattomuutena sellaisista tekijöistä, joiden toiminta on saasteista mutta syvää riippuvuutta luonnosta ja niistä asioista joilla on todellisuudessa merkitystä.

Tämä kokeilu on avannut mun silmät ihan uudella tavalla kokemaan maailmaa. Mun on täytynyt rakentaa itseni käytännössä kokonaan uudestaan, luopuen niistä sairaan järjestelmän sisäänirakentamista vihan mekanistemista ..

Mut sehän tässä kaikessa on ollut myös parasta. On ollut aikaa kuunnella omia ajatuksia. Miettiä, miksi joku ajatus pyörii päässä päivästä toiseen eikä päästä irti? Toisaalta on voinut tehdä jakoa niien ajatusten välillä, millä on todellisuudessa merkitystä ja mitkä vain hämäävät ja harhauttavat..

Kaikenlaista. Tosi paljon kaikenlaista, mutta ennenkaikkea mielenrauhaa.. Ainakin melkein..
Mitä mä siitä kostun että mulla on 96 kiloa porkkanaa, 60 kiloa perunaa, kymmeniä kiloja muita juureksia, papuja, hapankaalia, marjoja, sieniä, mehuja ja vaikka mitä, jotta selviäisin yksin erakoituneena muun maailman flippaillessa hallitusten leikkauspolitiikasta..? Riittääkö se hyvään elämään että on  puhdasta ruokaa, juomaa ja katto pään päällä? Se on varmasti lähtökohta hyvään ja tasapainoiseen elämään, mutta ei sekään tunnu riittävän, jos se ei toteudu kaikkien olevaisten kohdalla.. Mun on pakko kysyä itseltäni, mitä mä teen seuraavaksi? Edesauttaisiko mun erakoituminen jotenkin muuta maailmaa kohti ekologisempaa, kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa elämäntapaa vai voinko tehdä vielä jotain muutakin? …

Ajatukset Afrikkaan paluusta on vahvistunut viime aikoina. Tuntuu niin hullulta, että valtio maksaa mulle työttömyystukea kuukaudessa yli puolet enemmän kun mun Ghanalaisten ystävien vuosipalkka on. On ollut tosi vaikea niellä se tosiasia, et kuuluu jollain tasolla tosi hyvätuloisiin tässä maailmassa, kun oon ollut niin täynnä vihaa hallitsevaa luokkaa kohtaan. … Mä en edelleenkään haluais oikeestaan diilata rahan kanssa, mut kun valtio sysää sitä mulle, mun on pakko miettiä, mikä on vastuullisin ja oikeudenmukaisin tapa sitä käyttää.. Mut eiköhän se tässä vielä selvene pikkuhiljaa niin kun on selvinnyt kaikki muukin !

Nyt enää mietin miksi pelkään sanoa ääneen, et oikeesti haluaisin vaan olla oman elämäni robin hood ja palauttaa ne rahat Afrikkaan, joskin sellaisen projektin muodossa joka tukee omavaraisen ja ekologisen elämäntavan toteutumista myös siellä paikallisella tasolla…  No.. Tää totta tosiaan vaatii vielä vähän sulattelua ja tiedonhankintaa, joten katsellaan mihin suuntaan ne suunnitelmat muuttuu. Maailman muuttuu päiväpäivältä kuitenkin, johonkin ihmisten itsensä määrittämään suuntaan. Meidän vaan pitää uskaltaa ottaa vastuu ja määrittää itse se uusi suunta.

Rakkautta ja lämpöö kaikille ❤ Jos järjestelmä turhauttaa, kannattaa kokeilla irtiottoo. Ei oo mitään parempaa terapiaa kun talikon kanssa pellolla huhkiminen, jos on turhautunut. Aika monesti maata kääntäessä tosiaan ajattelin et ai näinhän tää maa tästä kääntyy ihan oikeesti! 😉

Tais lemmenjuoma tepsiä, kun on niin lempeitä ajatuksia pää täynnä tän maailman suhteen… hih 🙂 moimoi! ❤ Nyt nukkumaan nii huomenna pääsee skarppina liikenteeseen !

Maan muokkaamista ja muuta puuhaa

Tää blogimaailma on kaikessa hulinassa kerennyt vähän unohtua ja jäädä toiseks niissä kaikissa elämän prioriteeteissa mutta kyllä.. paljon on tapahtunut. Yksi kasvi toisensa perään on saanut ruukkunsa ja tovi sitten niitä oli n.300 kappaletta.. Tomaatin taimet kuoli, liene liika kastelu tai liian vähän tai väärä lannoite.. on ollut vähän multaruljanssia kun ei ollutkaan yks kompostikasa vielä kompostoitunut.. Kaikenlaista. Toukokuun alussa alkoi sit iso projekti maankääntämisen suhteen talikko pelillä. Olin saanut myös joku tovi sitten mun laskelmat valmiiksi joiden  mukaan olisin tarvinnut maata 2000m2 oman ruokani rutvaamiseksi.. sitten kun kolmas minua kokeneempi maanviljelijä naureskeli päin naamaa sen suhteen, että se on aivan liian paljon päätin luopua laskutoimituksistani, joihin käytin melkein koko talven ja vähentää alaa vaja 500m2, mikä kuulema vastaa realistisemmin aluetta jonka yksi ihminen pystyy hoitamaan.. No .. Ehkä tuo on totta tai sitten ei, mutta onhan tuohon maankääntämiseen mennyt aikaa.. Nyt on jäljellä vielä pieni läntti 🙂 Sen ohella oon pistänyt kaikista pohjooisimpaan penkin päätyyn hamppua ja kaskinaurista sekä siirsin sinne myös mummon maa-artisokat, jotka kaipasivat uutta tilaa.. Ajatuksena siis pistää kaikista korkeimmat kasvit pohjoisimpaan niin eivät varjosta edessä olevia.. Seuraavalla palstalla on n.7 kumpua jonka keskellä kasvaa palsternakkaa ja reunoilla härkäpapuja. penkit on noin 6 metrin mittaisia. Ajatus niissä on se, että härkäpapu sitoo juuriinsa typpeä ja kun niiden sadonkorjuu on ennen palsternakkaa sitten syksymmästä tulee kasvi vapauttamaan typen maaperään ja antaa sitten vielä viimeisen kasvupyrähdyksen palsternakoille, jotka ovat kumpujen keskimmäisellä kohdalla (tilaa kasvattaa mahd. suuri juuri!)

Sit olen tehnyt ”kaksoiskumpu”-penkkejä, missä reunoilla on kummut porkkanoille, jotka myös haluavat syvempää maata ja keskellä sipuleita, joilla on lyhyet juuret. sipulit ovat saaneet jo osakseen vähän ruohosilppua lannoitteeksi ja katteeksi kun sitä on pikkuhiljaa alkanut ilmestyä sinne sun tänne 🙂 Tänään istutin 3 kpl 9m riviä punajuurta ja pistin lantun taimet maahan kanssa. niitäkin tuli 3 x 9m suunnilleen. Ensimmäiset varhaisperunat meni maahan jo pari viikkoa sitten harson alle turvaan ja niiden keskelle istutan varmaan ensiviikolla vähän pensaskrassin taimia.. niissä on hyviä kukkia ja kuulema parantaa perunankin makua.

Viime lauantaina oli taimienvaihtopäivä, joka oli kyllä kerrassaan kiva  tapahtuma, sieltä sain mukaani mm. rusopäivänliljaa, vuonankelloa, mäkimeiramin ja mitähän muuta. ? … Ne pääsi jo maahan ja kasvihuonekin on kasassa. Ekat hamput on myös jo noussut esiin mullasta ja luonnollisesti tuottaa muulle hirmupaljon iloa kun saan niitä pikku lehtiä katsella 🙂 Oon muutenkin varsin rakastunut miun pikku-puutarhaan, jossa puuhasteleminen antaa suunnattomasti mielenrauhaa ja missä saan jollaintapaa vähän etäisyyttä kaikista maailman ongelmista.. Se on tosi hyvä kun tuntuu että on mennyt niin monta vuotta vaan ongelmien vatvomiseen. . huhh..Kylä se tästä. On ihana seurata kevään merkkejä ja huomata miten omat aistit ja havainnointikyky terävöityy tässä kokoajan. Tuntuu, et haluaiisin kaikkia mahdollisia kasveja mun puutarhaan ja yhtäkkiä mikään ei melkein riitä, monimuotoisuutta sitä olla pitää!

Vaikka päivät onkin hektisiä ja hommaa riittää joka hetkelle, tuntuu silti hyvältä kun välissä voi vaan pysähtyä katselemaan ohi lipuvia pilviä ja kuunnella lintujen laulua. Jotenkin stressaa paljon vähemmän. On myös ihanaa kun saa itse määrittää oman rytminsä, missä toimii ja mitä tekee missäkin järjestyksessä ja jotenkin tuntuu myös että luonto toimii vakaasti yhteistyössä tän projektin kanssa. Kesä tulee pikkuhiljaa, eikä sekoittanut mun päätä helteillä heti toukokuun alusssa (tämä hyvä, koska aurinko on mulle huumetta..) Jokatapauksessa. Taas tekee mieli mennä nukkumaan , niin voi huomenna herätä aikaisin ja kuka tietää jos vaikka saisin koko maankääntöurakan kasaan ja purjotkin maahan 😉 Se jää nähtäväksi .. no  stress.. Edes hallituksen höperöinti ei saa mun sisäistä rauhaa jenää ärkkymään, sillä tiedän sen, että mitä nopeammin ne vesittää ihmisten vimeisetkin luottamuksen rippeet nykyjärjestelmää kohtaan, sitä nopeammin ihmiset havahtumat luomaan itse jotain uutta.. kestävämpää ja parempaa.. Joten, peace !

On ollut myös jännä huomata, että mitä enenmmän oon kasvien kanssa tekemisissä, sitä enemmän oon alkanut ymmärtää miten samanlaisia me ihmiset ja kasvit oikeestaan ollaan. Me tarvitaan samoja ravintoaineita, vettä, ilmaa ja lämpöä. Me tarvitaan paikka, missä varttua ja kasvaa, eikä elämän syntyminen ja kasvu olisi mahdollista ilman kuolemaa. (kompostoituminen –> uuden elämän alku) Kaikki sen kun vaan kiertää kehää, omissa ekolokeroissa ja ympyröissään ja sitä itsekin pyrkii parhaansa mukaan löytämään siitä paikkansa ilman että talloo kenenkään varpaille.. Edes kasvin juurille. Täytyy olla hienoliikkeinen, hellä ja kokoajan valppaana, että havaitsee mahdolliset vahinkotekijät ajoissa.. (Mummosta on kyllä tässä suuri apu, milloin se on virittänyt vasta koulituille taimille varjot, kun olen jättänyt ne suoraan auringon paisteeseen ja milloin mitä.. On hyvä ettei tarvitse kaikkea oppia kantapään kautta, vaan saa sen opin perille perimätietona tai milloin mitäkin reittiä pitkin.) Tää on ihanaa. .. Moikka !

Vappumarssi joka meni metsään

Toissa-aamulla mietin, jos pitäisi pistää simat tulemaan. Myöhemmin katsoin kalenteria ja huomasin, että oli vappuaatto. Vappu? Tänään? Meneekö tää juttu multa kokonaan ohi tänävuonna kun mä olen tääällä landella kaukana kaikista sosiaalisista konteksteista? Hmm…

Jäin ajattelemaan asiaa ja hetken se mieltäni vaivasikin, kunnes oivalsin että voisin järjestää oman vappumarssin ja marssia metsään. Vähän niinkuin oma manifesti siitä, etten enää haluu roikkua tossa epäoikeudenmukaisessa järjestelmässä mukana vaan haluun olla vapaa. Siitä ulkona ihan kokonaan!

——-

Marssiessani metsään pysähdyin poimimaan vuohenputkia. Kerääsin niitä kokonaisen kopallisen täyteen, jonka jälkeen käännyin takaisin ja kävin tyhjentämässä koppani ja laitoin ne kuivumaan.. Nämä minä säästän talveksi– ajattelin.

Lähdin takaisin ulos ja ajattelin kaikkia niitä ihmisiä, jotka jälleen kerran olivat marssimassa ulkona, lippuineen ja maskeineen tai sitten ihan vaan lippuineen kaupunkien kaduilla. Mietin noita pölyisiä katuja, jotka olivat vasta menneellä viikolla aiheuttaneet minulle kevätflunssan. Ajattelin kaikkia niitä eliitin symbooleillaan päällystämiä kortteleita, missä luokkaeroja ja työn rasittavuutta oli haastava paeta.. Yhtäkkiä minua ei harmittanut enää ollenkaan että minun marssini tänä vuonna meni ihan metsään, sillä metsässä koen olevani vapaa. Eikö se ollut sen kaiken päämäärä? Luonnossa on kaikki mitä ihminen tarvitsee ja siellä olemisen mahdollisuutta ei meiltä vielä ole riistetty. Luonto ei riistä.

Ajattelin niitä tehdastyöläisiä Bangladeshissä, jotka tuskin viettivät vapaapäivää työväenjuhlan kunniaksi ja pohdin onko täällä vuotuiseksi muodostuneella yhteisöllisyyttä pönkittävällä marssimisella heidän elinoloihinsa mitään merkitystä? Tuskin. Traditiot ovat kyllä hienoja ja usein myös kovin voimauttavia kokemuksia, mutta jos kaduilla marssiminen vappuna todella muuttaisi jotakin, luulisi sen jo tapahtuneen viimeisen sadan vuoden aikana..

Hmmm..

Jos tavoitteena on saavuttaa jokin pysyvä muutos, miten kuvittelemme saavuttavamme sen jos emme ole valmiita muuttamaan omia toimintatapojamme?

Yhtäkkiä metsässä oleminen tuntuukin todella hyvältä. Jään ajattelemaan, mitä tapahtuisi jos yhtäkkiä ketään ei ilmestyisikään vappumarssille vaan kaikki lähtisivätkin samoilemaan metsään, katsomaan sitä maailmaa, missä ulkoiset puitteet eivät varsinaisesti aseta ketään eriarvoiseen asemaan. (Tai no, okei, asettaa liikkumisen kannalta.. pyörätuolilla on vaikea kulkea metsässä, myönnän.) Metsällä on ihmisen mieleen rauhoittava vaikutus, yhtäkkiä en olekaan enää keskellä kestämätöntä luonnottomuutta tai epäoikeudenmukaisuutta. Voin itseasiassa unohtaa ne hetkeksi kokonaan jäädessäni seuraamaan pientä puroa, joka puikkelehtii puiden lomassa kohti pientä lampea. Lammen rannassa tuoksuu suopursulle. On niin hyvä olo että alkaa pissattaa. Ajattelen, miten mahtavaa se on, ettei tarvitse edes pidättää kun on metsässä! Järjestyshäiriöitäkään ei mailla eikä halmeilla.. Ei edes järjestyksen aiheuttamia sellaisia. (Tai myönnettääkööt, tiedän kyllä mihin tämä metsä loppuu ja mistä hakkuuaukea alkaa.. Sinne en tänään mene miettimään minkä paperilörpsykkeiden takia sekin metsä on jouduttu kaatamaan. )

Näen uuden fläshin Hakaniementorilta, jossa muutama piskuinen toimittaja ihmettelee tätä vappumarssin joukkokatoa ja yrittää ymmärtää mistä oikein on kysymys. Naurattaa. Naurattaa vielä enemmän kun tajuan, että mulla on ihan hyvä olla!

On tässäkin työväenjuhla.. Päätän palata talolle. Käyn hakemassa vähän kompostimultaa sisälle. Etsin kasvit, jotka pitää koulia suurempiin ruukkuihin. Siivilöin mullan. Asettelen ruukunpohjalle sanomalehden johon painan kynsillä muutaman reiän ja sen päälle kiviä ja sitten multaa. Mietin sitäkin jostain kuultua ajatusta, että vappuna ei pitäisi tehdä töitä. Paskat. Mä teen töitä tänään, koska tää työnteko tuntuu musta kuin se olis jo yhtä juhlaa. Ja jos mä onnistun, niin vuoden päästä mä todellakin juhlin. Mut en siksi, että vappuna on ylimääräinen vapaapäivä, vaan siksi että oon todistanut itselleni, että voin olla sortavasta järjestelmästä vapaa joka päivä.

Hyvää työnjuhlaa vaan väelle. Meikä kuittaa ja odottelee et pääsee kunnolla kiinni tohon maan muokkaamiseen! 😉 ehkä jo ensiviikolla!

Kaikenmoista puuhastelua

Aattelin taas kirjottaa et miten mennee ku o tullu tehtyy nii paljon kaikkee ja tuntuu et hyvä flow pääsee pikkuhiljaa rullaileen.. Viimesen viikon aikana oon mm. käyny heittää vähän freestylerumpuräppii paikallisen väen järjestämässä naistenpäivän tapahtumassa ja tutustunu näin ollen moneen paikalliseen. Oon tehny itelleni tuohest keruu kopan kesää varten, joskin aloitin myös keräilyn tänään kaivelemalla voikukan juuria esiin maasta niiltä osin mistä lumi oli jo sulanut ! Niit tuli yhteensä ehkä joku puol litraa.. pesin ne ja ne o nyt kuivumassa tuolla sellasina pieniks pätkittyinä paloina. Oon käyny myös aktiivisesti joogailemas tuolla naapurissa ja siitäkin on saanut hyvää mielenrauhaa osakseen. Taimiakin on tullu taas pistettyy multaan ku sain noudettua mulle tulleen kylvö ja korjuu kalenterin, mihi o merkitty kuun ja tähtien mukaan parhaat ajankohdat työstää eri kasveja . Niiden mukaan sit vois ainakin kokeilla rytmitellä kylvöjä ja muita mut saas ny nähä mitä tuleman pitää.. Ainaista puutarhasuunnitelmaa tulee pyöriteltyy päässä enkä kyl vielä tiiä voiko sen saada oikeesti joskus kasaanki vielä vai tuleeko se tapahtuun vaan penkki kerrallaan jonkin sorttisella flowlla sit kun maa on lämmenny ja pellon muokkaamine o saatu fiksattua.. Se jääkööt nähtäväks. Nyt meen nukkuu koska huomen pääsee tutustuu talvikalastuksen saloihin ja pääsen nostaa verkkoja paikallisten eläkeläisten kanssa 🙂 Eipä tässä muuta ku jatkellaa.. Nii joo ja mahlaki virtaa vaahterasta jo oikee hyvin !

Maaseudun tilasta ja oman paikan löytämisestä

Joo.. Tämä päivä ja päivät ovat olleet täynnä monenlaisia keloja maaseudun ja maailman tilasta sekä omasta paikastani ja osastani sitä koskien.. Ennen keloihin siirtymistä sanottakoot kuitenkin, että onneksi illan päätteeksi otin potkurin alle, otsalampun otsalle, laput korville ja lähdin viilettämään jäisiä ja pimeitä metsäteitä kohti naapurissa järjestettävää joogatuntia. Siellä sai kevennettyä taakkaa ja rentouduttua hieman kaikista näistä keloista mitä maailmantila on heitellyt mieliin näinä päivinä. Ihan hyvää elämää siis oikeestaan kun tarkemmin aattelee mut niitä keloja:

Ensinnäkin olen kamppaillut sen ajatuksen kanssa, että miten tulen hyväksytyksi suhteellisen erilaisten ajatusten kanssa ympäristössä, jossa moni asia on jo hyvinkin vakiintunutta. En halua loukata tai nöyryyttää ihmisiä, joiden elämäntehtäväksi on suotu koneellinen tehoviljely/tuotanto, joskin en sitä omakseni saatikka kestäväksi ratkaisuksi koe tulevan kannalta monestakaan syystä. (joita mm. luonnon ekosysteemin epätasapainottuminen ja saastuminen sekä EU-tuki riippuvuus.. keskittämisen ja suurten tuotantolaitosten hmm.. no epäluonnollisuus esim.) Haluan tuoda esiin uusia vaihtoehtoja ja ajatuksia, kuinka asiat voisi hoitaa toisinkin, mutta ihmisenä, joka ei ole koskaan viljellyt edes yhtä kasvukautta kasveja ei ole kovin suurta auktoriteettia sanoa yhtään mitään siitä miten juttu tulisi hoitaa.. Sen lisäksi kun ei halua hankaloittaa välejä ihmisiin, jotka ovat suoneet minulle mahdollisuuden toteuttaa viljelykokeilu heidän maillaan.. Dilemmallista sanoisinko. Voi olla, että jotain kompromisseja (pienemmästä päästä) joudun jossain vaiheessa tekemään oman ideologiani suhteen, että koko homma ei kaadu ihan totaalisesti kasaan, mut se on kai alkuvaiheessa pakko niellä..

noh.. Pientä mielenrauhaa tähän asiaan sain vieraillessani muutaman ikä-ihmisen luona iltapäivästä.. Pullapöydässä puitiin mm. sitä miten sillä, tällä, tolla ja silläkin on syöpä.. En saanut sanaa suusta. (ehkä sit kesällä kun oon saanut öljyhamput kasvamaan rupeen tarjoomaan kannabiskakkusia päiväjuotavan aikaan syöpälääkkeeks tms..)
Sitten tuli esiin miten tuo ja tuo karjatilallinen joutuu lopettamaan kun 10 lehmän pito ei enää kannata (tekee miinusta, eikä riitä tukiin) mutta megatilan perustaminen vaatisi lainanottamista, eikä siihen olisi energiaakan sellaisen ison kuvion pyörittämiseen mitenkään. Jotain pitäis vissiin keksiä siihen sit tilalle, et tulis kuitenkin jotenkin toimeen… Toisaalta myös tuli esiin se miten kauppojen mainostaessa halventuneita ruoanhintoja se on nimenomaan alkutuottajilta poies leikattua ja ahdinko se vaan kasvaa. Mitä lie kukakin tulee keksineeksi… Samaan aikaan taloja jää tyhjilleen kun vanhuksia kuolee, että on kuulema tämänkin kylä tyhjentymässä hyvää tahtia ja perikunta vaan riitelee siitä mitä millekin mökkerölle tehdään (niiden lahotessa siinä sivussa), jos ei niillä oo joko maksaa toisilleen osuuksia tai kellään halukkuutta muuttaa yhtäkkiä maalle, uraputken rullatessa jo kenties montakytä vuotta kaupungissa..

Yhtäkkiä unohtuu ajatukset siitä, miten saa itsensä sovitettua outojen ajatustensa kanssa tänne, kun huomaa et hommahan tosiaan kusee ihan laajallakin skaalalla, eikähän tästä tuu mitään (muutakun katastrofi) jos mikään ei muutu! eihän tää oo kestävää kenenllekään eikä vakaalla pohjalla varsinkaan.. Varmaa naurattaa siellä kaupungeissaki siinä vaiheessa ku kukaa ei jaksa enää tuottaa ruokaa maaseudulla ku siit on tullu liian tappiollista, raskasta ja vaikeaa..
Hommaa täällä riittäis kyl varmasti enempi ku tarpeeks.. toinen harmillinen asia sen rinnalla on se et jos ihmiset ei pysty elättään itteään farmillaan nii, jos sen ympäriltä löytyy pientäkää länttiä metsää, nii ainooks vaihtoehdoks velkaorjuuren rinnalla tuntuu olevan metsän myyminen paperiteollisuuteen tai lie mihin pikavoitot mielessä ja avohakkaaminen, joka nyt taas on toinen luontoystävän kirosana kerrassaan.. Mut on pakko ymmärtää, miks niin on tehty ku kattoo kolikon (vitun raha) kumpaaki puolta, mut vaikee sitä o silti hyväksyy ja sitäki tärkeempää olis keksiä uusia tapoja ihmisten elättämisee, ettei tollane luonnontuhoamine pakon edessä tai keinojen puutoksessa tuu jatkumaan..

Ongelmia siis tuntuu riittävän täälläkin.. En päässykkää niitä pakoon ku kaupungista muutin. voi kehvana. Ja kaikenlisäks nää ongelmat tuntuu jollain tasolla astetta vakavammilta, kun kyseessä on kuitenkin meidän elinehtojen tuottaminen, eikä mikään diipadaapatoimistotyön tuottama ahdistus (joka tosin on sekin luonnottomuudessaan hyvin ymmärrettävä asia ja yrms. riippuvaista siitä paperiteollisuudesta..)
Ei ongelmia kuitenkaan ilman ratkaisuja.. niitä on aika ruveta kelaamaan ja eiköhän niitä synny kun pääsee paremmin kartalle kuvioista.. En voi kuitenkaa olla kelaamatta kaikkii niit työttömien nuorten ahdinkoo kaupungeis keihin iteki tullu törmäiltyy siellä sun tääl, et eiköhä siin maailmanahdistus vähän hälvenis jos lähtis tuulettaa vähän siit kontrollivalvontayhteiskunnast ja kokeilee jotain puuhasteluu perustarpeiden äärellä.. Apu on tarpeen varmasti hyvin monessa mestassa, en tosiaa tiiä onko niil ihmisil ketkä maaseudul o enite ahdingos maksaa mitää huisei palkkoi tyypeille, mut toisaalta jos saa sen mahdollisuuden sitä ruokaa tuottaa ja syödä ja säilöö, ja ehkä katon päänsä päälle esim kesä aikaan, nii mitä sitä paljoo muuta ihminen tarviikaan  ? Saattas vakauttaakki vähän tätä menoa tällasina aikoina ku poliitikot tuntuu vaa leikkaavan kaikest mahollisest mielensä mukaa.. no anyways.. Pitää ottaa päivä kerrallaan itekki.. En mä viel tiiä onko tää ihan hulluun hommaa ja jos on nii ainaki o löytäny omiensa pariin… 😀 Ja sanottakoot kuitenkin, et keskimäärin maailmanahdistus on alkanu hälvetä hyvää tahtia, mitä enemmän aikaa oon landella viettäny ja ruoan alkuperään ja sen fiksaamiseen tutustunu.

Mitä huominen tuo tullessa .. en tiiä.. kaikki riippuu nii kaikesta ja ennenkaikkea ihmisistä ja siitä mitä ihmiset mun ympärillä päättää omilla elämillään tehdä. Oon ilonen, että tuntuu vihdoin ees pikkasen siltä et on tekemäs jotain oikeeta omassa elämässäänki, mut on tässä kyl vielä aika monta kelaa läpikäytävänä tässäki pakas..

Loppukevennykseks sanottakoot kuitenkin et : Kelailujen ohella oon saanu tuohivirsut valmiiks. Pari purjon tainta nous tänään ylös mullastaan. Sain muistutuksen siitä, et kaikki kasvit on erilaisia ja siks kaipaa erilaisii asioita (ettei niit voi hoitaa millää mekaanisella kaavalla, vaa ne pitää oppii tuntee). Ja luulin hetken mun löytämän madon (multien vaihdon yhteydessä) kuolleen, mut se ei ollukkaa kuollu.. Liikku ku annoin sille vettä. sit perustin sillä matokompostin ja sain vinkin siitä et pitäs pilkkoo sitä biojätettä mitä sen ruoaks heitin ku sellasen hampaattoman madon on kovin vaikee syödä mitää isoo perunankuoren palasta.. Kuulema hämähäkit ja koppikset hoitaa ton hajottamisen luonnontilas aika vällee 😉 . mitäs viel ! joo ja oli tääl jopa yks paikallisten puutarhurien järjestämä luento kauniista yrteistä pihallamme ja sehän oli oikein kiva käydä kuuntelee.. Sieltä sain jättikarhunputken siemenii ja heitin ne multaa ja eteisee kylmäkäsittelyyyn.. Kaikkee sitä. Ihanaa kuitenki ku kasvit kasvaa ja tää o ehkä eka talvi ikinä ku en oo kerenny kyllästyä talveen vaan suhtaudun tulevaan kesään ennemminkin pelonjännitteisin tunnelmin ja oon onnelline et vielä on hetki aikaa valmistautua ennen ku luonto räjähtää käsii!!  miumau rakkautta, hyvyyttä ja rauhaa kaikille, jotka jakso koko blaastauksen loppuu ❤

Kasvi! Se elää!

Sain tänään ensimmäistä kertaa kädet multaan tänä vuonna  ja totesin, että nyt on aika taas raportoida meiningeistä! Kaikki lähti tosiaan siitä, kun autoin mummoa vaihtamaan mullat sen pelarkonioihin. (?) Se totesi mulle, että kaivele sitä multaa pohjalta sen verran että valkoset juuret tulee näkyviin kun ne on vielä elossa. niinhän mä sitten tein ja oikein hätkähdin huomatessani miten se valkoinen juuri käpristyi äkillisesti piiloon kaapiessani mullan sen ympäriltä. Se tosiaankin elää. Kasvi elää, liikkuu ja kasvaa.. Niinkuin mikä muukin tahansa elävä asia.. Mulle kasvit, ihmiset ja eläimet on kaikki yhtä elollisia asioita ja siksi olenkin edelleen sekasyöpöttelijä, joskin tähän tulee mitä todennäköisemmin muutos tämän projektin tiimoilta jos ei barbaariminä nosta päätäänsä.. No se jää nähtäväksi..

Oli kuitenkin kivaa saada muistutus myös kasvien elollisuudesta. Salaojittaa purkit, että ilma ja vesi pääsee kiertämään ja antaa niille taas ravinteikkaampaa multaa kasvaakseen. Innostuin sitten ihan niin, että pesin kaikki 120 kasvatuspurnukkaa valmiiksi, jotka mulle joku nainen onnekseni lahjoitti kun ei niitä itse tarvinnut.. Tutkin myös vanhoja siemeniä ja heitin laventelit multaan ja jääkaappiin pariksi viikoksi itämään sekä purjot heitin myös purkkiin. Jotenkin vähän jännittää kasvaako niistä mitään ja jännittää myös tajuta se miten poropeukalo olen oikeastaan vielä kasvien kanssa kun en ole niiden kanssa kauheammin hengaillut tai syvällisemmin tutustunut vielä. Eiköhän se siitä..

Oon tehnyt vielä jonkun verran laskelmia tulevasta puutarhasta ja tilaillut joitain siemeniäkin hyötykasviyhdistykseltä.. Niitä odotellessa kävin myös sanomassa heiheit Helsingille ainakin toviksi. Siellä olikin Lasse Nordlundin luentoja omavaraisuudesta joka päivän ruokapajassa. Se olikin kovin kiinnostavaa, kun on kyseessä kuitenkin tietynlainen omavaraisuuden pioneeritapaus Suomessa. [ http://rihmasto.fi/artikkelit/elamamme-perusteista ] Erityisen positiivista oli kuulla kuinka vähän hän oli viimeisen 25 vuoden aikana joutunut kohtaamaan vastoinkäymisiä yhteiskunnan ja byrokratian suhteen, kun ei ollut vaaraksi kenellekään omalla toiminnallansa. Toki positiivista oli myös huomata että omavaraisuus on todellakin mahdollista myös Suomen oloissa ja hän oli kertomansa mukaan saavuttanut omavaraisuuden ruoansuhteen kahdessa vuodessa. (aikana jolloin esim. internetiä tai vastaavissa olosuhteissa toimivia pioneerejä oli haastavaa tavata, jos heitä edes oli olemassa…) Eli eiköhän se ole munkin kohdalla ihan mahdollista, jos on onneakin vähän matkassa.

Mitäs muuta. Oon opetellut kiipeilemään puihin ja saanut perusopinnot puiden karsikkojen tekemiseen. .. eli sahaillaan esim. kuusen oksia pois alhaalta päin maksimissaan 2/3 osas niin, että aluskasvillisuudelle voidaan tarjota lisää valoa  ja samalla alalla voidaan näin ollen kasvattaa enemmänkin kasveja 🙂 jee. Mut näitä tehdessä on parempi pitäytyä vaan oksasahan käytössä, meinaan kun rupesin muka nokkelana sooloilemaan ja soveltamaan opastuksia, onnistuin puukottamaan itseäni poskeen siellä puun oksilla keikkuessani! … Jäipähän jälki siitäkin retkestä !

Eilen kävin myös eka kertaa kylän jumppapiirissä (1€/osallistumiskerta ;)) ja oli ihan hauskaa huomata et löytyyhän niitä aktiviteetteja peräkyliltäkin, vaikkei se äkkiseltään mieleen tulisikaan !

Mitäs vielä… Dokumentaristi halus alottaa kuvaukset myös Helsingis ollessani ja käytiinkin vähän blaastailemassa eduskuntatalon holleilla.. siihen tuli sit joku miekkonen varoittelemaan kovasti maaseudun ennakkoluuloista ja haasteista joskin toivotti myös onnea matkaan sen suhteen, että ainakin tiedän mitä haluan. Näinhän se on. Haluan voida hyvin, mieluummin kuin pahoin. Laitto peukut pystyyn myös sille, et tulin mieluummin kadulle puhumaa niist asioista, miksi haluan pois kaupungista kuin menisin psykiatriselle hakemaan lääkkeitä naamaan 😀 Eiköhän tää tästä sutjaannu!

Nyt taidan ihan suosiolla jatkaa tutkimista siitä, miten kuu vaikuttaa viljelyyn ja kasveihin et voin ajotella kaiken hyvin ehkä. 😉
moimoi.

Permakulttuuri, kaiken keskiössä.

Mun ajatuksilla on aina sinkoilla vähän joka suuntaan, mutta kasvien ravintolaskelmien valmistuessa pikkuhiljaa on pitänyt taas palata pohtimaan sitä, et mistä tässä kaikessa oikeestaan olikaan kyse.

Ja kyse oli mm. permakulttuurista.
Mitä se permakulttuuri sitten oikein on ?

Lainaan tässä Laurin blogia ( http://metsamieli.org/?page_id=14 ) kun hän on onnistunut asian näpsäkästi kiteyttämään :

Permakulttuuri (sanoista permanent agriculture) on pyrkimys suunnitella ja rakentaa systeemejä, jotka toiminnoiltaan jäljittelevät luonnon omia mekanismeja. Nämä systeemit voivat olla ihmisyhteisöjä, puutarhoja, ruokaa tuottavia metsiä, uskomusjärjestelmiä tai ihan mitä vain.

Systeemien suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon kaikki tarjolla olevat elementit ja kustakin elementistä kaikki sen mahdolliset toiminnot. Elementit pyritään sovittamaan yhteen niin, ettei yksikään elementti joudu hukkaan tai jää vaille huomiota. Näin varmistetaan että kukin elementti pääsee toteuttamaan mahdollisimman monta potentiaalista toimintoaan. Yhdessä elementit tukevat toisiaan ja saavat aikaan toimintoja joita ei muuten olisi olemassa. Tämä vaatii elementtien tuntemusta sekä kokonaisvaltaista systeemiajattelua ja siitä syystä permakulttuuri korostaa suunnittelua.

Eli kyse on pitkälti tavasta ajatella ja suunnitella sellaisia mekanismeja, jotka kopioivat luontoa ja sen ekosysteemiä sillä tavalla, että sen kaikki eri elementit tukevat toinen toistensa olemassaoloa niin että ideaalitilanteessa (ja pitkän ajan / työn seurauksena) ihminen voi lopulta vaan kerätä sadon ja riemuita itseään lähes omatoimisesti ylläpitävästä puutarhasta. Tällaisen suuren ja pramean järjestelmän suunnitteleminen on minulle vielä kovin haastavaa, sillä koen olevani vielä suhteellisen lapsen kengissä monen asian suhteen. Permaculture Design Certificate- intensiivikurssin suorittaminen viimesyksynä kuitenkin antoi kaikki peruspohjustukset asiaan, ja vastaavaa kurssia suosittelen kyllä kaikille jotka vähänkään tämän suuntaisia juttuja kelaa.. Kursseja järjestetään ympäri maailmaa ja kenties suomessakin taas myöhemmin tänä vuonna.

Vaikka koko suunnittelu omalla osalla onkin vasta ihan alussa on jo tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä pitkän aikavälin tavoitteet, eikä työskennellä vain lyhytnäköisesti yhden vuoden selviytymisen eteen.

Minimoida energian käyttö ja maksimoida sen kierto.

Mitä pitää ottaa huomioon/tehdä?

…..Tosi paljon kaikkee, mutta ……

Mitkä ovat minimi prioriteetit?
Ruokaa vuodeksi (tai ainakin talven yli, keväällähän sitä saa tuoretta taas).

  • Vihannes´- ja yrttipuutarha
  • Villivihannekset (Marjat, terhot, juuret, sienet ja muut..)
  • hapatus ja kuivurijärjestelyt ja niihin matskut.. Purkkeja, kippoja, kankaita yms..
  • Ravinteikasta multaa (sitä tuhkaa mm.)
  • Hyvien kasvien blogalilua maisemista; (ja tai istuttamista tulevia sukupolvia ajatellen) esim. Tammia niin saa tammenterhoja (hyvin ravinteikkaita ja monikäyttösiä) tai sembramäntyjä, joista saa semmosii käpyjä -> pähkinöitä, jotka menee kans ihan superfoodeista. Ja monii muita, mitä pitää vaan oppii tunnistamaan.

Komposti wc:n väsääminen.     (Eihän ole mitään järkeä kerrassaan kusta ja paskoa puhtaaseen ja makeaan veteen, joka on erittäin arvokastata tavaraa maailmassa näin yleensä. Sen puhdistaminen uudestaan on hyvin energiaa syövä prosessi ja itse en ainakaan kannata mitään turhaa kemikaaleilla läträämistä. Kaikenlisäksi virtsasta saa hyvää typpilannoitetta [1:10 veden kanssa] ja kakasta ravinteikasta multaa, kun sen antaa vaan kompostoitua rauhassa.. Eli toisinsanoen, se minkä kerran syöt voi päätyä jälleen uudestaan omalle lautaselle ja yksi kehä sulkeutuu! )

Puhdasta vettä. Vedenpuhdistusjärjestelmät, sadevedenkeruu systeemit tms.. (yhteydessä esim. yrttitarhaan myös yms.)

Lämpöä. (Ihmisiä, tulta ja vaatteita ja katto pään päällä.. Hampusta kuituu ja vaatteitten väsäilyy sit talvisaikaan ajanvietteenä kenties? )

-Kuntopyörästä väsättävä sähkögeneraattori. Tää ei tavallaan ole mikään minimiprioriteetti vaan ehkä vähän ekstraa, mutta se et voi välissä vaikka läppärin akkua latailla ja kirjoitella juttuja ylös tms. saattaa olla ihan kivaa. Tai esim. se et voi pienellä aamupyöräilyllä blendata itselleen jonkun supersmoothien !

Kasvihuone / kasvilavoja. Tähän löytyy ainakin joitain vanhoja ikkunoita joista voi lähtee nikkaroimaan sit kevään korvilla jotain rakennelmia. Vasara ja naulojakin löytyy jo 😉

Biokaasusysteemi kaasuhellaan.  ( https://www.youtube.com/watch?v=9kKRdlAFuZw ) Eli ei tarvii sähköjä kelata liiemmin tai olla vaan puun varassa, jos pystyy tekemään biomassasta (esim öljyhampun lehdistä) kaasua, jolla voi sitten laittaa ruokaa. Tohon systeemiin kelpaa myös esim vanhat biojätteet, eli olisko mitään hienompaa kun lämmittää seuraavan päivän ruoat edellisen päivän ruoantähteillä? (jos sellasia yleensä edes jää..)

-Ruoansäilytystila / kylmäkellari tms. Pitää vähän selvitellä juttui ja visioo.

yms.

—————————————–> Taas selvis pää vähän lisää, joten jatkan piirtelyn muodossa suunnittelua 🙂

[Ja yritän pysyy kovana vastarinnan suhteen, joka yrittää patistaa mua normaaleihin töihin tai opiskelemaan, elämään normaalia elämää ja olemaan vähemmän itsekäs valintojeni suhteen… hmmmh….?!?]

Ulos ihmistenilmoille !

Moi !

Viimeisen kuukauden aikana oon työstänyt tätä projektia draivilla eteenpäin. Oon katsastellut eri kasveja ja niiten kasvuolosuhteita ja yrittänyt tehdä puutarhasuunnitelmaa.

Ajatus siitä, että pystyisi tuottamaan kaikki tarvitsemansa ruoat itse oli aluksi luonnollisesti vain idea. Sitten siitä tuli hyvä idea. Sitten siitä tuli ainoa vaihtoehto, joka täytti mun kaikki ajatukset (melkein). Sitten siitä tuli massiivinen urakka alkaa selvittää tuhatta ja yhtä asiaa että sais koko pakan kasaan.

Ensimmäiset laskelmat (idean syntymisehetkeltä viimesyksynä Kroatiassa Permaculture design Certificate kurssin aikana) perustui totaaliselle arvaukselle :

 20150129_105757[1]

Tämän jälkeen muistiinpanoja, ideoita ja laskelmia on syntynyt kymmeniä ellei jopa satoja sivuja ja viimeisimpänä olen päätynyt tutkiskelemaan ihmisen tarvitsemia hivenaineiden ja ravinteiden määrää (jotta viljelysuunnitelmalle olis joku perusteellinen pohja eikä vaan arvauksii mikä olis hyvä) ja tutkinut mistä kasveista saa ja minkäkin verran ja mitä..

 20150129_105852[1]

…Josta voi sitten toivottavasti laskea, kuinka paljon mitäkin kasvia tai kasveja tulisi ainakin kasvattaa, että saa tarpeeksi kaikkia mahdollisia hivenaineita ja voi elää tasapainoista ja terveellistä elämää 🙂 Sit pitää vielä ihmetellä satoarvoioita, että pystyy laskemaan tarvittavan pinta-alan puutarhalle ja voi viimein ruveta hankkimaan siemeniä yms..

Tämän tarkempia laskelmia en ole ihan vielä kerennyt tekemään, joskin ajattelin pureutua kiinni tähän teemaan varmaan tästä iltapäivästä kunhan saan ensin tämän sivun ulos. Tämä nettisivu (jonka kanssa tappelin äsken niin paljon että vaihdoin koko homman blokiksi..) on meínaan vähän unohtunut kun kaikki tiedonhankinta on vienyt mukanaan, mutta nyt kun tiedonhankinta on siirtynyt myös konkreettisten hankintojen eteen on sosiaalisesta verkostoitumisesta tullut olennainen osa projektin etenemistä.

………………..

Toissapäivänä julkaisin Jyväskylän roskalava-ryhmässä facebookissa tarvitsevani tuhkaa ja kananmunankuoria lannoittaakseni viljelmiäni ja reaktio viestiini oli mitä innostavin ! Kymmenet ihmiset lupasivat kerätä minulle talteen joko tuhkaa tai kuoria ja tulipahan sitä tarjouksia myös hevosenlannasta, kanankakastakin ja taimikasvatuspurkeistakin! Joitain kerkesin käydä jo hakemassakin!

Tämän reaktion vastaanottaminen on valanut minuun aivan uudenlaista innostusta ja uskoa projektin suhteen !  Kiitos tuesta siis kuuluu kaikille jo tässä vaiheessa ja aina 🙂

Muutenkin viimeisen kuukauden aikana olen törmännyt mitä mahtavempiin ihmisiin, jotka ova minua auliisti opastaneet milloin hapatuksen ja metsäpuutarhan alkeisiin ja milloin osoittamaan huomioni mihinkin yksityiskohtiin vaikka siitä, että porkkanoiden harvennus tulee tapahtua ennen juhannusta….

Juttu luistaa ja liitelee siis milloin mihinkin suuntaan, mutta erityisen tyytyväinen olen siitä, jos ja kun minun ei tarvitse lähteä tukemaan minkäänlaista kaivos ja louhostoimintaa saadessani ainekset ravinteikkaaseen multaan. 🙂 Ja tästähän koko hommassa tuliskin olla kyse. Luonnonvarojen kierrättämisestä niin, että jätettä (ainetta jota ei voida uusiokäyttää millään tavalla) syntyy minimaalisesti ja olemassaolevien resurssien luonnonmukainen kierto maksimoituu.

Tästä syystä tähän loppuun vielä viimeviikolla jamien yhteydessä syntynyt  agressionpurkautumisbiisi kaivostoiminnasta…

Ja vaikka tossa biisissä totesinkin et lähtekää kaikki vittuun täältä, nii ei teiän tarvii jos teki haluatte jossainvaiheessa siirtyä kohti kestävämpiä elintapoja ja irti oravanpyörästä ja kaivosluontoraiskausruoantuotannon tukemisesta. =) hehehe

Tästä on varmaan hyvä jatkaa seuraavaan kertaan… Moimoi!

Irti riistosta, taustatarina

Olen tehnyt päätöksen hypätä kohti omavaraista elämää. Irti siitä järjestelmästä joka riistää (ja jota kohtaan tihkun katkeruutta, mutta pääsen sen yli positiivisella toiminnalla.)

Haluan siis elää vuoden ilman rahaa, koska raha aiheuttaa mussa ahdistusta ja se tuntuu nykymaailmassa jotenkin niin epäreilulta ja ikävältä asialta.

Tää ajatus aktivoitui lopullisesti kun mun ensimmäiset työt loppui sen viidentoista ja puolen vuoden opiskelurupeaman jälkeen.. Tein meinaan töitä Attac ry:ssä, jossa meillä oli hanke siitä, miten suomen eläkeyhtiöt oikeastaan tekee pitkällä aikavälillä voittoa sijoittamalla suuryrityksiin kuten SabMilleriin, Shelliin, Starbucksiin tms.. yritykseen, jotka kikkailee verojensa kanssa veroparatiisien avulla ja tällä toiminna rapauttaa esim. Afrikassa veropohjaa aika radikaalilla tavalla.. Kepa on arvioinut, että globaalista etelästä karkaa verotuloja veroparatiisien kautta rikkaille noin kymmenen kertaa enemmän mitä sinne tuodaan takaisin kehitysapuna.

No miksi tämä minua liikuttaa?

No kyllä vaan liikuttaa, ja pitäis liikuttaa kaikkia. Mulla tässä asiassa painaa ehkä eniten se että olin lukion jälkeen vuoden vapaaehtoisena Ghanassa, Länsi-Afrikassa ja siellä ollessani tajusin todenteolla sen että kolonialismin aika ei ollut vieläkään loppu.. Sieltä tosiaan löytyy luonnonvaraisena edelleen kultaa, jalokiviä, öljyä, kahvia, kaakaota, banaaneja….. yms tropiikin herkkuja mutta rikkauksia siellä ei näy. Rosoisia savitaloja ja keskeneräisiä rakennelmia senkin edestä.

Tullessani tuolta retkeltä takaisin Suomeen ja mennessäni johonkin Prismaan kolahti mun leuka alas ihan kokonaan. Mistä tää kaikki tavara tulee? Miten tää kaikki tuotetaan? Mikä on se järjestely ton uuskolonialismin takana ja miten sen voi saada loppumaan? Mä en halua kantaa koko elämääni sitä raskasta taakkaa siitä, että mun elämäntapaa pidetään yllä sellasella riistolla ja ryöstöllä..

Meni pitkä tovi ennen kun tää systeemi valkeni mulle kokonaan.. Siis nää veroparatiisit ja se miten niiden avulla rikkaat pystyy pimittämään rahoja piilossa ja olla osallistumatta yhteiskunnan ylläpitoon verojen maksulla ja samalla peruskansalaiset ja pienyrittäjät joutuu maksamaan niidenkin edestä.

No nyt kun sain tietää et Suomen kaikki eläkeyhtiöt oikeestaan sijoittaa miljardeja euroja vuosittain tähän järjestelmään (mitkä siis menee perus työntekijöiden ja työnantajien rahoista.) ja sitä kautta ylläpitää sellaisten suuryritysten toimintaa jotka ei toimi ainakaan missään määrin mun moraalin mukasesti, en voi enää tehä duunii vaikka ehkä haluaisinkin.

Aika paska mäihä.. Tän oivalluksen saavuttamiseksiko mun piti opiskella kaikki nämä vuodet?

No ei hätä ole tämännäköinen. Kävin Kevassa kyseleen, kuka niillä vastaa niiden sijoitusten vastuullisuudesta.. ne sanoi ettei kukaan, kysy valtiovarainministeriöltä. Pistin niille sähköpostia ja odottelen vastausta.. Ehkä jotain voidaan vielä muuttaa, ettei kelvon kansalaisen pidä nyt tällasista syistä ruveta järjestelmästä irtautumaan (vapaaehtoisesti syrjäytyvä nuorisotyöntekijä, vai miten se meni?)..

No toisaalta.. Ei kannata pistää kaikkia herneitä samaan pussiin. Siks oon myös kovasti ruvennut suunnittelemaan sitä millasilla viljelmillä ja villiyrttien keräilyillä sitä pystyis ihminen itsensä elättämään vuoden ajan! Omavaraisesti!? Tää projekti ja sen ajattelu on vieny mut ihan tyystin mukanaan. Se on oikeestaan aika laaja kokonaisuus ja sitä tässä vasta hahmottelen, mutta se tuntuu äärettömän hyvältä monesta eri syystä.

Omavaraisuuteen siirtymisessä hyvää on mm. se ettei ole enää maailman globaalien kriisien vaikutuspiirissä samalla tavalla kun silloin jos hakee kaiken ruokansa kaupasta. En tiedä kuinka omavarainen Suomi on tällä hetkellä ruoan tuotannon suhteen, mutta en jotenkin jaksais luottaa siihen ajatukseen että tänne tullaan ikuisesti rahtaamaan kaiken maailman herkut jostain etelästä, missä tilanne on sen kun vaan tiukentunut paikallisella väestöllä taas vuosien saatossa..

Omavaraisuudessa hyvää lienee myös se, että omatunto puhdistuu kun ei tue riistoa, voi pitää parempaa huolta luonnosta ja ympäristöstä ja kaiken lisäksi tietää miksi tekee mitä tekee! Riippumattomuus KAIKESTA tuntuu vaan jotenki tosi hyvältä ajatukselta ja sanottakoot vielä se että jos joku media jaksaa pelotella jatkuvasti jostain sodista ja siitä et miten Suomi puolustautuu, jos herrat lähtee huutelee jengiä maiden rajoille, tarvitaanko jotain paskaa Naton sotaliittoo tänne tms et selvitään.. Niin ihan ekana mä ainakin rupeisin kelaa sitä, et jos joku globaali kriisitila iskee päälle, niin miten peruskansalainen osais täällä selvitytä siitä, jos ei saiskaan enää sitä valmisruokaa muovipakattuna kaupasta? Eli herätys hei ! Jotain järkee ja rotia tähänki keskusteluun.. Miks ei mieluummin opetettais jengille selviytymistaitoja luonnossa ja et mitä sieltä voi syödä ihan näin lähttökohtasesti, mieluummin ku  ajateltais et väkivalta olis ratkasu kaikkeen? Eihän sillä saa aikaan kuin korkeintaan traumoja ja pahemmusta tai mitä lie.. jos ees sitä.

No nii joo. Tässä tää tarina tältä erää. Katsotaan miten käy. Mut voi että kun mä jo odotan seuraavaa kasviikautta kun voi ruveta hamstraamaan kaikkii luonnonherkkuja talteen ja voi lopettaa kaupas käymisen toivottavasti kokonaan 🙂

Rakkautta ihmiset rakkautta ❤

Tästä se lähtee

Hei Siellä!

Perustin itselleni nettisivun. Miksi?
No kun jostain tuli sellainen idea. Idean taustalla on ehkä halu jakaa ajatuksia ja ihan muuten vaan myös olla avoin maailmalle. Huudella sinne jotain ja katsoa kuinka se vastaa !

Muuttuva tekijä sai alkunsa musiikin tekemisestä, mutta kuten arvata saattaa sehän levähti ihan käsiin tämä projekti. Tai ehkä juuri siksi kun tykkään kokeilla oikeastaan kaikenlaisesta kaikesta tässä elämässä. On vaikea keskittyä vain yhteen tekemiseen, mutta nyt sain pakan vihdoin kasaan ja tajusin että voin olla muuttuva tekijä, eikä tarvitse jämähtää mihinkään vanhaan! Vihdoinkin vapaa.

Uuden luominen on intohimo.
Niinkuin on myös taistelu riistokapitalismia vastaan. Tosin se ei ehkä ole intohimo vaan ennemminkin velvollisuus, johon olen kasvanut.
Nyt en enää osaa päättää mitä sanoisin kun on niin paljon sanottavaa siitä kaikesta. No. Ei spoilata kaikkea heti alkuun vaan katsellaan mitä tästä tulee ! Toivottavasti kuitenkin tie lopulta vie (ainkain minut) takaisin itseorganisoituviin ekoyhteisöihin, jotka elävät luonnon kiertokultua kunnioittaen ja jälkensä siivoten.

Tää maapallo on kuiteskin aika siisti mesta, et olis tosi kiva jos kaikki sen asukit pystyis nauttimaan sen antimista tasavertaisesti, eikä tälleen että eliitti vaan vetää välistä kaiken minkä saa ja muut ihmettelee, ku yhteiskunta rapautuu jotenki hissuksiin..

(Joo kyllä se kaatuu, mut missä kelasit sillon olla ? )

ps. puhunko liian suoraan?

Ihan sama. Mul on oikeus käyttää just mun omaa ääntäni ja puhuu just siitä mistä haluan, ei mulla oo kenenkään muun ääntä käytettävissä, enkä sitä ajatellu kellekään muulle antaa. Se illuusio siitä, että tää edustuksellinen demokratia ja ihmisten äänen antaminen, jollekin toiselle olis ok täytyy myös murtaa. ELI HEI! Ei sun tartte antaa sun ääntäs yhtään kellekään. Sul on oikeus osallistua päättämään siitä, miten tää maailma, yhteiskunta mis me eletään järjestyy. Onko selvä? Hyvä.
LETS ROCK!