Sain tänään ensimmäistä kertaa kädet multaan tänä vuonna ja totesin, että nyt on aika taas raportoida meiningeistä! Kaikki lähti tosiaan siitä, kun autoin mummoa vaihtamaan mullat sen pelarkonioihin. (?) Se totesi mulle, että kaivele sitä multaa pohjalta sen verran että valkoset juuret tulee näkyviin kun ne on vielä elossa. niinhän mä sitten tein ja oikein hätkähdin huomatessani miten se valkoinen juuri käpristyi äkillisesti piiloon kaapiessani mullan sen ympäriltä. Se tosiaankin elää. Kasvi elää, liikkuu ja kasvaa.. Niinkuin mikä muukin tahansa elävä asia.. Mulle kasvit, ihmiset ja eläimet on kaikki yhtä elollisia asioita ja siksi olenkin edelleen sekasyöpöttelijä, joskin tähän tulee mitä todennäköisemmin muutos tämän projektin tiimoilta jos ei barbaariminä nosta päätäänsä.. No se jää nähtäväksi..
Oli kuitenkin kivaa saada muistutus myös kasvien elollisuudesta. Salaojittaa purkit, että ilma ja vesi pääsee kiertämään ja antaa niille taas ravinteikkaampaa multaa kasvaakseen. Innostuin sitten ihan niin, että pesin kaikki 120 kasvatuspurnukkaa valmiiksi, jotka mulle joku nainen onnekseni lahjoitti kun ei niitä itse tarvinnut.. Tutkin myös vanhoja siemeniä ja heitin laventelit multaan ja jääkaappiin pariksi viikoksi itämään sekä purjot heitin myös purkkiin. Jotenkin vähän jännittää kasvaako niistä mitään ja jännittää myös tajuta se miten poropeukalo olen oikeastaan vielä kasvien kanssa kun en ole niiden kanssa kauheammin hengaillut tai syvällisemmin tutustunut vielä. Eiköhän se siitä..
Oon tehnyt vielä jonkun verran laskelmia tulevasta puutarhasta ja tilaillut joitain siemeniäkin hyötykasviyhdistykseltä.. Niitä odotellessa kävin myös sanomassa heiheit Helsingille ainakin toviksi. Siellä olikin Lasse Nordlundin luentoja omavaraisuudesta joka päivän ruokapajassa. Se olikin kovin kiinnostavaa, kun on kyseessä kuitenkin tietynlainen omavaraisuuden pioneeritapaus Suomessa. [ http://rihmasto.fi/artikkelit/elamamme-perusteista ] Erityisen positiivista oli kuulla kuinka vähän hän oli viimeisen 25 vuoden aikana joutunut kohtaamaan vastoinkäymisiä yhteiskunnan ja byrokratian suhteen, kun ei ollut vaaraksi kenellekään omalla toiminnallansa. Toki positiivista oli myös huomata että omavaraisuus on todellakin mahdollista myös Suomen oloissa ja hän oli kertomansa mukaan saavuttanut omavaraisuuden ruoansuhteen kahdessa vuodessa. (aikana jolloin esim. internetiä tai vastaavissa olosuhteissa toimivia pioneerejä oli haastavaa tavata, jos heitä edes oli olemassa…) Eli eiköhän se ole munkin kohdalla ihan mahdollista, jos on onneakin vähän matkassa.
Mitäs muuta. Oon opetellut kiipeilemään puihin ja saanut perusopinnot puiden karsikkojen tekemiseen. .. eli sahaillaan esim. kuusen oksia pois alhaalta päin maksimissaan 2/3 osas niin, että aluskasvillisuudelle voidaan tarjota lisää valoa ja samalla alalla voidaan näin ollen kasvattaa enemmänkin kasveja 🙂 jee. Mut näitä tehdessä on parempi pitäytyä vaan oksasahan käytössä, meinaan kun rupesin muka nokkelana sooloilemaan ja soveltamaan opastuksia, onnistuin puukottamaan itseäni poskeen siellä puun oksilla keikkuessani! … Jäipähän jälki siitäkin retkestä !
Eilen kävin myös eka kertaa kylän jumppapiirissä (1€/osallistumiskerta ;)) ja oli ihan hauskaa huomata et löytyyhän niitä aktiviteetteja peräkyliltäkin, vaikkei se äkkiseltään mieleen tulisikaan !
Mitäs vielä… Dokumentaristi halus alottaa kuvaukset myös Helsingis ollessani ja käytiinkin vähän blaastailemassa eduskuntatalon holleilla.. siihen tuli sit joku miekkonen varoittelemaan kovasti maaseudun ennakkoluuloista ja haasteista joskin toivotti myös onnea matkaan sen suhteen, että ainakin tiedän mitä haluan. Näinhän se on. Haluan voida hyvin, mieluummin kuin pahoin. Laitto peukut pystyyn myös sille, et tulin mieluummin kadulle puhumaa niist asioista, miksi haluan pois kaupungista kuin menisin psykiatriselle hakemaan lääkkeitä naamaan 😀 Eiköhän tää tästä sutjaannu!
Nyt taidan ihan suosiolla jatkaa tutkimista siitä, miten kuu vaikuttaa viljelyyn ja kasveihin et voin ajotella kaiken hyvin ehkä. 😉
moimoi.
Muuttuva tekijä 