Kaikenmoista puuhastelua

Aattelin taas kirjottaa et miten mennee ku o tullu tehtyy nii paljon kaikkee ja tuntuu et hyvä flow pääsee pikkuhiljaa rullaileen.. Viimesen viikon aikana oon mm. käyny heittää vähän freestylerumpuräppii paikallisen väen järjestämässä naistenpäivän tapahtumassa ja tutustunu näin ollen moneen paikalliseen. Oon tehny itelleni tuohest keruu kopan kesää varten, joskin aloitin myös keräilyn tänään kaivelemalla voikukan juuria esiin maasta niiltä osin mistä lumi oli jo sulanut ! Niit tuli yhteensä ehkä joku puol litraa.. pesin ne ja ne o nyt kuivumassa tuolla sellasina pieniks pätkittyinä paloina. Oon käyny myös aktiivisesti joogailemas tuolla naapurissa ja siitäkin on saanut hyvää mielenrauhaa osakseen. Taimiakin on tullu taas pistettyy multaan ku sain noudettua mulle tulleen kylvö ja korjuu kalenterin, mihi o merkitty kuun ja tähtien mukaan parhaat ajankohdat työstää eri kasveja . Niiden mukaan sit vois ainakin kokeilla rytmitellä kylvöjä ja muita mut saas ny nähä mitä tuleman pitää.. Ainaista puutarhasuunnitelmaa tulee pyöriteltyy päässä enkä kyl vielä tiiä voiko sen saada oikeesti joskus kasaanki vielä vai tuleeko se tapahtuun vaan penkki kerrallaan jonkin sorttisella flowlla sit kun maa on lämmenny ja pellon muokkaamine o saatu fiksattua.. Se jääkööt nähtäväks. Nyt meen nukkuu koska huomen pääsee tutustuu talvikalastuksen saloihin ja pääsen nostaa verkkoja paikallisten eläkeläisten kanssa 🙂 Eipä tässä muuta ku jatkellaa.. Nii joo ja mahlaki virtaa vaahterasta jo oikee hyvin !

Maaseudun tilasta ja oman paikan löytämisestä

Joo.. Tämä päivä ja päivät ovat olleet täynnä monenlaisia keloja maaseudun ja maailman tilasta sekä omasta paikastani ja osastani sitä koskien.. Ennen keloihin siirtymistä sanottakoot kuitenkin, että onneksi illan päätteeksi otin potkurin alle, otsalampun otsalle, laput korville ja lähdin viilettämään jäisiä ja pimeitä metsäteitä kohti naapurissa järjestettävää joogatuntia. Siellä sai kevennettyä taakkaa ja rentouduttua hieman kaikista näistä keloista mitä maailmantila on heitellyt mieliin näinä päivinä. Ihan hyvää elämää siis oikeestaan kun tarkemmin aattelee mut niitä keloja:

Ensinnäkin olen kamppaillut sen ajatuksen kanssa, että miten tulen hyväksytyksi suhteellisen erilaisten ajatusten kanssa ympäristössä, jossa moni asia on jo hyvinkin vakiintunutta. En halua loukata tai nöyryyttää ihmisiä, joiden elämäntehtäväksi on suotu koneellinen tehoviljely/tuotanto, joskin en sitä omakseni saatikka kestäväksi ratkaisuksi koe tulevan kannalta monestakaan syystä. (joita mm. luonnon ekosysteemin epätasapainottuminen ja saastuminen sekä EU-tuki riippuvuus.. keskittämisen ja suurten tuotantolaitosten hmm.. no epäluonnollisuus esim.) Haluan tuoda esiin uusia vaihtoehtoja ja ajatuksia, kuinka asiat voisi hoitaa toisinkin, mutta ihmisenä, joka ei ole koskaan viljellyt edes yhtä kasvukautta kasveja ei ole kovin suurta auktoriteettia sanoa yhtään mitään siitä miten juttu tulisi hoitaa.. Sen lisäksi kun ei halua hankaloittaa välejä ihmisiin, jotka ovat suoneet minulle mahdollisuuden toteuttaa viljelykokeilu heidän maillaan.. Dilemmallista sanoisinko. Voi olla, että jotain kompromisseja (pienemmästä päästä) joudun jossain vaiheessa tekemään oman ideologiani suhteen, että koko homma ei kaadu ihan totaalisesti kasaan, mut se on kai alkuvaiheessa pakko niellä..

noh.. Pientä mielenrauhaa tähän asiaan sain vieraillessani muutaman ikä-ihmisen luona iltapäivästä.. Pullapöydässä puitiin mm. sitä miten sillä, tällä, tolla ja silläkin on syöpä.. En saanut sanaa suusta. (ehkä sit kesällä kun oon saanut öljyhamput kasvamaan rupeen tarjoomaan kannabiskakkusia päiväjuotavan aikaan syöpälääkkeeks tms..)
Sitten tuli esiin miten tuo ja tuo karjatilallinen joutuu lopettamaan kun 10 lehmän pito ei enää kannata (tekee miinusta, eikä riitä tukiin) mutta megatilan perustaminen vaatisi lainanottamista, eikä siihen olisi energiaakan sellaisen ison kuvion pyörittämiseen mitenkään. Jotain pitäis vissiin keksiä siihen sit tilalle, et tulis kuitenkin jotenkin toimeen… Toisaalta myös tuli esiin se miten kauppojen mainostaessa halventuneita ruoanhintoja se on nimenomaan alkutuottajilta poies leikattua ja ahdinko se vaan kasvaa. Mitä lie kukakin tulee keksineeksi… Samaan aikaan taloja jää tyhjilleen kun vanhuksia kuolee, että on kuulema tämänkin kylä tyhjentymässä hyvää tahtia ja perikunta vaan riitelee siitä mitä millekin mökkerölle tehdään (niiden lahotessa siinä sivussa), jos ei niillä oo joko maksaa toisilleen osuuksia tai kellään halukkuutta muuttaa yhtäkkiä maalle, uraputken rullatessa jo kenties montakytä vuotta kaupungissa..

Yhtäkkiä unohtuu ajatukset siitä, miten saa itsensä sovitettua outojen ajatustensa kanssa tänne, kun huomaa et hommahan tosiaan kusee ihan laajallakin skaalalla, eikähän tästä tuu mitään (muutakun katastrofi) jos mikään ei muutu! eihän tää oo kestävää kenenllekään eikä vakaalla pohjalla varsinkaan.. Varmaa naurattaa siellä kaupungeissaki siinä vaiheessa ku kukaa ei jaksa enää tuottaa ruokaa maaseudulla ku siit on tullu liian tappiollista, raskasta ja vaikeaa..
Hommaa täällä riittäis kyl varmasti enempi ku tarpeeks.. toinen harmillinen asia sen rinnalla on se et jos ihmiset ei pysty elättään itteään farmillaan nii, jos sen ympäriltä löytyy pientäkää länttiä metsää, nii ainooks vaihtoehdoks velkaorjuuren rinnalla tuntuu olevan metsän myyminen paperiteollisuuteen tai lie mihin pikavoitot mielessä ja avohakkaaminen, joka nyt taas on toinen luontoystävän kirosana kerrassaan.. Mut on pakko ymmärtää, miks niin on tehty ku kattoo kolikon (vitun raha) kumpaaki puolta, mut vaikee sitä o silti hyväksyy ja sitäki tärkeempää olis keksiä uusia tapoja ihmisten elättämisee, ettei tollane luonnontuhoamine pakon edessä tai keinojen puutoksessa tuu jatkumaan..

Ongelmia siis tuntuu riittävän täälläkin.. En päässykkää niitä pakoon ku kaupungista muutin. voi kehvana. Ja kaikenlisäks nää ongelmat tuntuu jollain tasolla astetta vakavammilta, kun kyseessä on kuitenkin meidän elinehtojen tuottaminen, eikä mikään diipadaapatoimistotyön tuottama ahdistus (joka tosin on sekin luonnottomuudessaan hyvin ymmärrettävä asia ja yrms. riippuvaista siitä paperiteollisuudesta..)
Ei ongelmia kuitenkaan ilman ratkaisuja.. niitä on aika ruveta kelaamaan ja eiköhän niitä synny kun pääsee paremmin kartalle kuvioista.. En voi kuitenkaa olla kelaamatta kaikkii niit työttömien nuorten ahdinkoo kaupungeis keihin iteki tullu törmäiltyy siellä sun tääl, et eiköhä siin maailmanahdistus vähän hälvenis jos lähtis tuulettaa vähän siit kontrollivalvontayhteiskunnast ja kokeilee jotain puuhasteluu perustarpeiden äärellä.. Apu on tarpeen varmasti hyvin monessa mestassa, en tosiaa tiiä onko niil ihmisil ketkä maaseudul o enite ahdingos maksaa mitää huisei palkkoi tyypeille, mut toisaalta jos saa sen mahdollisuuden sitä ruokaa tuottaa ja syödä ja säilöö, ja ehkä katon päänsä päälle esim kesä aikaan, nii mitä sitä paljoo muuta ihminen tarviikaan  ? Saattas vakauttaakki vähän tätä menoa tällasina aikoina ku poliitikot tuntuu vaa leikkaavan kaikest mahollisest mielensä mukaa.. no anyways.. Pitää ottaa päivä kerrallaan itekki.. En mä viel tiiä onko tää ihan hulluun hommaa ja jos on nii ainaki o löytäny omiensa pariin… 😀 Ja sanottakoot kuitenkin, et keskimäärin maailmanahdistus on alkanu hälvetä hyvää tahtia, mitä enemmän aikaa oon landella viettäny ja ruoan alkuperään ja sen fiksaamiseen tutustunu.

Mitä huominen tuo tullessa .. en tiiä.. kaikki riippuu nii kaikesta ja ennenkaikkea ihmisistä ja siitä mitä ihmiset mun ympärillä päättää omilla elämillään tehdä. Oon ilonen, että tuntuu vihdoin ees pikkasen siltä et on tekemäs jotain oikeeta omassa elämässäänki, mut on tässä kyl vielä aika monta kelaa läpikäytävänä tässäki pakas..

Loppukevennykseks sanottakoot kuitenkin et : Kelailujen ohella oon saanu tuohivirsut valmiiks. Pari purjon tainta nous tänään ylös mullastaan. Sain muistutuksen siitä, et kaikki kasvit on erilaisia ja siks kaipaa erilaisii asioita (ettei niit voi hoitaa millää mekaanisella kaavalla, vaa ne pitää oppii tuntee). Ja luulin hetken mun löytämän madon (multien vaihdon yhteydessä) kuolleen, mut se ei ollukkaa kuollu.. Liikku ku annoin sille vettä. sit perustin sillä matokompostin ja sain vinkin siitä et pitäs pilkkoo sitä biojätettä mitä sen ruoaks heitin ku sellasen hampaattoman madon on kovin vaikee syödä mitää isoo perunankuoren palasta.. Kuulema hämähäkit ja koppikset hoitaa ton hajottamisen luonnontilas aika vällee 😉 . mitäs viel ! joo ja oli tääl jopa yks paikallisten puutarhurien järjestämä luento kauniista yrteistä pihallamme ja sehän oli oikein kiva käydä kuuntelee.. Sieltä sain jättikarhunputken siemenii ja heitin ne multaa ja eteisee kylmäkäsittelyyyn.. Kaikkee sitä. Ihanaa kuitenki ku kasvit kasvaa ja tää o ehkä eka talvi ikinä ku en oo kerenny kyllästyä talveen vaan suhtaudun tulevaan kesään ennemminkin pelonjännitteisin tunnelmin ja oon onnelline et vielä on hetki aikaa valmistautua ennen ku luonto räjähtää käsii!!  miumau rakkautta, hyvyyttä ja rauhaa kaikille, jotka jakso koko blaastauksen loppuu ❤