Maan muokkaamista ja muuta puuhaa

Tää blogimaailma on kaikessa hulinassa kerennyt vähän unohtua ja jäädä toiseks niissä kaikissa elämän prioriteeteissa mutta kyllä.. paljon on tapahtunut. Yksi kasvi toisensa perään on saanut ruukkunsa ja tovi sitten niitä oli n.300 kappaletta.. Tomaatin taimet kuoli, liene liika kastelu tai liian vähän tai väärä lannoite.. on ollut vähän multaruljanssia kun ei ollutkaan yks kompostikasa vielä kompostoitunut.. Kaikenlaista. Toukokuun alussa alkoi sit iso projekti maankääntämisen suhteen talikko pelillä. Olin saanut myös joku tovi sitten mun laskelmat valmiiksi joiden  mukaan olisin tarvinnut maata 2000m2 oman ruokani rutvaamiseksi.. sitten kun kolmas minua kokeneempi maanviljelijä naureskeli päin naamaa sen suhteen, että se on aivan liian paljon päätin luopua laskutoimituksistani, joihin käytin melkein koko talven ja vähentää alaa vaja 500m2, mikä kuulema vastaa realistisemmin aluetta jonka yksi ihminen pystyy hoitamaan.. No .. Ehkä tuo on totta tai sitten ei, mutta onhan tuohon maankääntämiseen mennyt aikaa.. Nyt on jäljellä vielä pieni läntti 🙂 Sen ohella oon pistänyt kaikista pohjooisimpaan penkin päätyyn hamppua ja kaskinaurista sekä siirsin sinne myös mummon maa-artisokat, jotka kaipasivat uutta tilaa.. Ajatuksena siis pistää kaikista korkeimmat kasvit pohjoisimpaan niin eivät varjosta edessä olevia.. Seuraavalla palstalla on n.7 kumpua jonka keskellä kasvaa palsternakkaa ja reunoilla härkäpapuja. penkit on noin 6 metrin mittaisia. Ajatus niissä on se, että härkäpapu sitoo juuriinsa typpeä ja kun niiden sadonkorjuu on ennen palsternakkaa sitten syksymmästä tulee kasvi vapauttamaan typen maaperään ja antaa sitten vielä viimeisen kasvupyrähdyksen palsternakoille, jotka ovat kumpujen keskimmäisellä kohdalla (tilaa kasvattaa mahd. suuri juuri!)

Sit olen tehnyt ”kaksoiskumpu”-penkkejä, missä reunoilla on kummut porkkanoille, jotka myös haluavat syvempää maata ja keskellä sipuleita, joilla on lyhyet juuret. sipulit ovat saaneet jo osakseen vähän ruohosilppua lannoitteeksi ja katteeksi kun sitä on pikkuhiljaa alkanut ilmestyä sinne sun tänne 🙂 Tänään istutin 3 kpl 9m riviä punajuurta ja pistin lantun taimet maahan kanssa. niitäkin tuli 3 x 9m suunnilleen. Ensimmäiset varhaisperunat meni maahan jo pari viikkoa sitten harson alle turvaan ja niiden keskelle istutan varmaan ensiviikolla vähän pensaskrassin taimia.. niissä on hyviä kukkia ja kuulema parantaa perunankin makua.

Viime lauantaina oli taimienvaihtopäivä, joka oli kyllä kerrassaan kiva  tapahtuma, sieltä sain mukaani mm. rusopäivänliljaa, vuonankelloa, mäkimeiramin ja mitähän muuta. ? … Ne pääsi jo maahan ja kasvihuonekin on kasassa. Ekat hamput on myös jo noussut esiin mullasta ja luonnollisesti tuottaa muulle hirmupaljon iloa kun saan niitä pikku lehtiä katsella 🙂 Oon muutenkin varsin rakastunut miun pikku-puutarhaan, jossa puuhasteleminen antaa suunnattomasti mielenrauhaa ja missä saan jollaintapaa vähän etäisyyttä kaikista maailman ongelmista.. Se on tosi hyvä kun tuntuu että on mennyt niin monta vuotta vaan ongelmien vatvomiseen. . huhh..Kylä se tästä. On ihana seurata kevään merkkejä ja huomata miten omat aistit ja havainnointikyky terävöityy tässä kokoajan. Tuntuu, et haluaiisin kaikkia mahdollisia kasveja mun puutarhaan ja yhtäkkiä mikään ei melkein riitä, monimuotoisuutta sitä olla pitää!

Vaikka päivät onkin hektisiä ja hommaa riittää joka hetkelle, tuntuu silti hyvältä kun välissä voi vaan pysähtyä katselemaan ohi lipuvia pilviä ja kuunnella lintujen laulua. Jotenkin stressaa paljon vähemmän. On myös ihanaa kun saa itse määrittää oman rytminsä, missä toimii ja mitä tekee missäkin järjestyksessä ja jotenkin tuntuu myös että luonto toimii vakaasti yhteistyössä tän projektin kanssa. Kesä tulee pikkuhiljaa, eikä sekoittanut mun päätä helteillä heti toukokuun alusssa (tämä hyvä, koska aurinko on mulle huumetta..) Jokatapauksessa. Taas tekee mieli mennä nukkumaan , niin voi huomenna herätä aikaisin ja kuka tietää jos vaikka saisin koko maankääntöurakan kasaan ja purjotkin maahan 😉 Se jää nähtäväksi .. no  stress.. Edes hallituksen höperöinti ei saa mun sisäistä rauhaa jenää ärkkymään, sillä tiedän sen, että mitä nopeammin ne vesittää ihmisten vimeisetkin luottamuksen rippeet nykyjärjestelmää kohtaan, sitä nopeammin ihmiset havahtumat luomaan itse jotain uutta.. kestävämpää ja parempaa.. Joten, peace !

On ollut myös jännä huomata, että mitä enenmmän oon kasvien kanssa tekemisissä, sitä enemmän oon alkanut ymmärtää miten samanlaisia me ihmiset ja kasvit oikeestaan ollaan. Me tarvitaan samoja ravintoaineita, vettä, ilmaa ja lämpöä. Me tarvitaan paikka, missä varttua ja kasvaa, eikä elämän syntyminen ja kasvu olisi mahdollista ilman kuolemaa. (kompostoituminen –> uuden elämän alku) Kaikki sen kun vaan kiertää kehää, omissa ekolokeroissa ja ympyröissään ja sitä itsekin pyrkii parhaansa mukaan löytämään siitä paikkansa ilman että talloo kenenkään varpaille.. Edes kasvin juurille. Täytyy olla hienoliikkeinen, hellä ja kokoajan valppaana, että havaitsee mahdolliset vahinkotekijät ajoissa.. (Mummosta on kyllä tässä suuri apu, milloin se on virittänyt vasta koulituille taimille varjot, kun olen jättänyt ne suoraan auringon paisteeseen ja milloin mitä.. On hyvä ettei tarvitse kaikkea oppia kantapään kautta, vaan saa sen opin perille perimätietona tai milloin mitäkin reittiä pitkin.) Tää on ihanaa. .. Moikka !

Advertisement

Vappumarssi joka meni metsään

Toissa-aamulla mietin, jos pitäisi pistää simat tulemaan. Myöhemmin katsoin kalenteria ja huomasin, että oli vappuaatto. Vappu? Tänään? Meneekö tää juttu multa kokonaan ohi tänävuonna kun mä olen tääällä landella kaukana kaikista sosiaalisista konteksteista? Hmm…

Jäin ajattelemaan asiaa ja hetken se mieltäni vaivasikin, kunnes oivalsin että voisin järjestää oman vappumarssin ja marssia metsään. Vähän niinkuin oma manifesti siitä, etten enää haluu roikkua tossa epäoikeudenmukaisessa järjestelmässä mukana vaan haluun olla vapaa. Siitä ulkona ihan kokonaan!

——-

Marssiessani metsään pysähdyin poimimaan vuohenputkia. Kerääsin niitä kokonaisen kopallisen täyteen, jonka jälkeen käännyin takaisin ja kävin tyhjentämässä koppani ja laitoin ne kuivumaan.. Nämä minä säästän talveksi– ajattelin.

Lähdin takaisin ulos ja ajattelin kaikkia niitä ihmisiä, jotka jälleen kerran olivat marssimassa ulkona, lippuineen ja maskeineen tai sitten ihan vaan lippuineen kaupunkien kaduilla. Mietin noita pölyisiä katuja, jotka olivat vasta menneellä viikolla aiheuttaneet minulle kevätflunssan. Ajattelin kaikkia niitä eliitin symbooleillaan päällystämiä kortteleita, missä luokkaeroja ja työn rasittavuutta oli haastava paeta.. Yhtäkkiä minua ei harmittanut enää ollenkaan että minun marssini tänä vuonna meni ihan metsään, sillä metsässä koen olevani vapaa. Eikö se ollut sen kaiken päämäärä? Luonnossa on kaikki mitä ihminen tarvitsee ja siellä olemisen mahdollisuutta ei meiltä vielä ole riistetty. Luonto ei riistä.

Ajattelin niitä tehdastyöläisiä Bangladeshissä, jotka tuskin viettivät vapaapäivää työväenjuhlan kunniaksi ja pohdin onko täällä vuotuiseksi muodostuneella yhteisöllisyyttä pönkittävällä marssimisella heidän elinoloihinsa mitään merkitystä? Tuskin. Traditiot ovat kyllä hienoja ja usein myös kovin voimauttavia kokemuksia, mutta jos kaduilla marssiminen vappuna todella muuttaisi jotakin, luulisi sen jo tapahtuneen viimeisen sadan vuoden aikana..

Hmmm..

Jos tavoitteena on saavuttaa jokin pysyvä muutos, miten kuvittelemme saavuttavamme sen jos emme ole valmiita muuttamaan omia toimintatapojamme?

Yhtäkkiä metsässä oleminen tuntuukin todella hyvältä. Jään ajattelemaan, mitä tapahtuisi jos yhtäkkiä ketään ei ilmestyisikään vappumarssille vaan kaikki lähtisivätkin samoilemaan metsään, katsomaan sitä maailmaa, missä ulkoiset puitteet eivät varsinaisesti aseta ketään eriarvoiseen asemaan. (Tai no, okei, asettaa liikkumisen kannalta.. pyörätuolilla on vaikea kulkea metsässä, myönnän.) Metsällä on ihmisen mieleen rauhoittava vaikutus, yhtäkkiä en olekaan enää keskellä kestämätöntä luonnottomuutta tai epäoikeudenmukaisuutta. Voin itseasiassa unohtaa ne hetkeksi kokonaan jäädessäni seuraamaan pientä puroa, joka puikkelehtii puiden lomassa kohti pientä lampea. Lammen rannassa tuoksuu suopursulle. On niin hyvä olo että alkaa pissattaa. Ajattelen, miten mahtavaa se on, ettei tarvitse edes pidättää kun on metsässä! Järjestyshäiriöitäkään ei mailla eikä halmeilla.. Ei edes järjestyksen aiheuttamia sellaisia. (Tai myönnettääkööt, tiedän kyllä mihin tämä metsä loppuu ja mistä hakkuuaukea alkaa.. Sinne en tänään mene miettimään minkä paperilörpsykkeiden takia sekin metsä on jouduttu kaatamaan. )

Näen uuden fläshin Hakaniementorilta, jossa muutama piskuinen toimittaja ihmettelee tätä vappumarssin joukkokatoa ja yrittää ymmärtää mistä oikein on kysymys. Naurattaa. Naurattaa vielä enemmän kun tajuan, että mulla on ihan hyvä olla!

On tässäkin työväenjuhla.. Päätän palata talolle. Käyn hakemassa vähän kompostimultaa sisälle. Etsin kasvit, jotka pitää koulia suurempiin ruukkuihin. Siivilöin mullan. Asettelen ruukunpohjalle sanomalehden johon painan kynsillä muutaman reiän ja sen päälle kiviä ja sitten multaa. Mietin sitäkin jostain kuultua ajatusta, että vappuna ei pitäisi tehdä töitä. Paskat. Mä teen töitä tänään, koska tää työnteko tuntuu musta kuin se olis jo yhtä juhlaa. Ja jos mä onnistun, niin vuoden päästä mä todellakin juhlin. Mut en siksi, että vappuna on ylimääräinen vapaapäivä, vaan siksi että oon todistanut itselleni, että voin olla sortavasta järjestelmästä vapaa joka päivä.

Hyvää työnjuhlaa vaan väelle. Meikä kuittaa ja odottelee et pääsee kunnolla kiinni tohon maan muokkaamiseen! 😉 ehkä jo ensiviikolla!